Olen mukana kouluprojektissa, joka (yllättäen) on kärsinyt pahoista sisäistä ongelmista. Se on todella harmi, koska olisimme voineet saada tästä tosi mukavankin kokemuksen. Nyt, vaikka raskasta ja kuluttavaa tällainen ylimääräinen vääntäminen onkin, on pakko vain ajatella, että tästä kaikesta oppii.
Nyt jo voin sanoa oppineeni:
- älä koskaan lähde mukaan projektiin, joka herättää heti alussa epäilyksiä
- älä luota siihen, äläkä missään tapauksessa oleta, että jokainen hallitsisi alkeellisimmat ryhmätyötaidot tai vaikkapa muistion teon
- älä provosoidu
- älä välitä
- älä koskaan suostu projektipäälliköksi, jos tulevat edut eivät oikeasti ole niin ylivoimaiset, että tehtävä loppupeleissä kannattaa
- siirry tekemään yksilötöitä, koska se on niin paljon helpompaa, joskin ei yhtä antoisaa eikä innovoivaa eikä siinä tapahdu toisilta oppimista
Tässä projektissa on ryhmä jakautunut kahtia ja ryhmän eheyttäminen tuntuu vaikealta, koska yksi henkilö ei ymmärrä olevansa ongelmien syy eikä hän suostu ymmärtämään toisten kantaa. On mielestäni erikoista, että muu ryhmä ymmärtää hänen viestinsä aina keskenään samalla tavalla, mutta hän ei kuitenkaan koskaan ole tarkoittanut asioita niin kuin muut ovat sen ymmärtäneet. Hän ei myöskään ymmärrä asioita, joita hänelle sanotaan tai kirjoitetaan.
Meillä on tänään projektiopettajan kanssa palaveri, jossa on tarkoitus käydä läpi tilannetta. Haluan myös pyytää häneltä apua, miten saisimme nämä solmut aukeamaan. Ongelmien aiheuttaja ei ole tulossa, joten saa nähdä, mikä on palaverin anti loppupeleissä. Miten hän sitten ymmärtää asiat lukemistaan muistioista?
