Poika on tänään jo 11 viikkoa vanha. Mitä olen ehtinyt hänen syntymänsä jälkeen tehdä? Päivät menevät nopeasti ja illalla tuntuu, ettei mitään olisi saanut taas aikaiseksi. Mutta kai sitä nyt kuitenkin jotain on ehtinyt tehdä.
Sain opinnäytetyön viimeistelyä vaille valmiiksi ennen pojan syntymää. Lähetin sen ohjaaville opettajille luettavaksi edellisenä päivänä, kun yöllä meni lapsivedet. En katsonutkaan sitä kuuteen viikkoon, kunnes aloin selvittää palautuspäiviä. Selvisi, että jos haluan työn arvosteltavaksi maaliskuussa, se pitää palauttaa jo helmikuun alussa. Niinpä kiireesti töihin! Pari viikkoa luin opparia läpi, muokkasin pohdintaa ja johdantoa, korjailin kirjoitusvirheitä, poistin turhia kappaleita ja ennen kaikkea lähetin sitä sinne sun tänne luettavaksi ja tarkistettavaksi. Onneksi sain oikolukuapua tädiltäni, jolta sainkin paljon rohkaisee palautetta ja hyviä kommentteja, joihin kiinnittää huomiota. Viestinnän opettajan läpikäynnin jälkeen sain huomata, etten ilmeisesti osaa laittaa montaakaan pilkkua oikeaan paikkaan :/ Yllättävän kauan meni aikaa siinäkin, että väsäsin kuvailulehtiä mukaan raporttiin! Nyt se on kuitenkin palautettu ja olen tehnyt kypsyysnäytteenkin. Sitten vain odottelen arvosanaa.
Kävin myös työhaastattelussa työpaikassa, jossa olin syksyn töissä. Tällä kertaa ei onni osunut kohdalle, mutta siellä annettiin ymmärtää, että kyllä minä sinne vielä joskus pääsen, sitten kun minulla on oikeasti töihin paluu edessä.
Mitähän sitä sitten seuraavaksi alkaisi tehdä? Taidan tilata Keskisuomalaisen. Luen paljon dekkareita. Treenaan koiran kanssa. Seurustelen vauvan kanssa. Keskityn eskarilaiseen. Ihan heti en jaksa aloittaa uutta opiskelurupeamaa.
Sitä toivon, että saan pidettyä edelleen yhteyttä opiskeluaikana saamiini ystäviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti