Uupumuksesta

Luin Kodin kuvalehdestä jutun, jossa kerrottiin työuupumuksesta. Aihe on sillä tavoin akuutti, sillä työpaikallani eräs henkilö taistelee työuupumuksen kanssa. Lisäksi tämä oma aktiivinen elämäntilanteeni ja ystäväpariskuntamme taiteilu avioeron partaalla, pistivät minut miettimään uupumusta.

Kävin erään jyväskyläläisen kuntosalin esittelyssä, kun äitini oli sellaisen saanut ja lahjoitti sen edelleen minulle. Ei mitään yllättävää tuloksissa. En ole parhaassa mahdollisessa kunnossa, ja muutama kilo olisi hyvä pudottaa. Ajan löytäminen tällaiseen ei ole minun tilanteessani helppoa, kun en todellakaan jää enää työpäivän jälkeen kaupunkiin, vaan lähden kotiin sitten kun juna lähtee. Illat vietän mieluiten perheeni kanssa. Ulkoilu olisi ihanaa, mutta pimeyden takia sekin vaatii talvella omat järjestelynsä, sillä joudun lähtemään autolla "kylille", jotta pääsisin lenkille katuvaloihin. En todellakaan ole kuntosali-ihminen. Pelkkä ajatuskin hien keskellä kuumassa rehkimisestä ahdistaa, kun tosiaan haluaisin vain ulkoilmaan.

Ongelmana on myös se, etten tietenkään tiedä, mitä salin laitteilla voisi tehdä. Personal trainerin palvelut ovat mahdollisia, joko maksamalla niistä kuukausimaksussa tai erikseen. En halua kuitenkaan sitoutua vuosiksi, kun en tiedä, miten pystyisin palveluja hyödyntämään. Tykkäisinkö edes koko touhusta? Toisekseen tiedän, että jos jostain innostun osaan ottaa itsekin selvää asioista. Vaarana on myös se, että otan senkin asian "liian tosissaan", alan suorittaa. Vähiten kuitenkin kaipaan jotain "tsempparia" tai neuvojaa. Pelkäänkin, että joku alkaa oma-aloitteisesti neuvoa ja ohjata tekemisiäni. Haluan totutella touhuun rauhassa ja omaan tahtiini. Jos ostaisin kuntosalikortin, haluaisin tehdä ensin riittävän helppoja harjoitteita, että tästä tulisi oikeasti itselleni elämäntapamuutos, eikä niin että vedän kuukauden täysiä, ja väsyn sitten. Tai että jo ensimmäisen kerran jälkeen olen niin kipeä, etten pysty tekemään viikkoon mitään. Kun pääsen vauhtiin, tiedän, että pikku hiljaa vastus alkaa kasvaa ja sitä kautta kuntokin nousta.

Myöskään hinta ei saa olla liian kallis siltä varalta, etten sitten haluakaan jatkaa jostain syystä. Jos haluan käyttää ryhmäliikuntatunteja, aikojen pitää olla sellaiset, että pystyn niihin osallistumaan. Miksi maksaisin turhista palveluista?

Kuntosalin edustaja halusi minun tekevän ratkaisun heti, otanko heidän jäsenyytensä vai en. Hinta oli kova ja tarjosi paljon kaikenlaista, minkä tarvetta en nähnyt tarpeelliseksi. Kahden tai vuodenkin sitoutuminen tilanteessani tuntui kohtuuttomalta ajatukselta. Halusin nähdä ryhmäliikunta-aikataulut, jotta voisin rakentaa oman aikatauluni niin, että pystyisin niitä oikeasti hyödyntämään. Halusin siksi aikaa miettiä. Edustaja oli sitä mieltä, ettei kannata miettiä, sillä 90 % ei halua miettimisen jälkeen ottaa jäsenyyttä. Sanoin, että jos en saa miettiä, en sitten ainakaan ota. Koska minua pitää osata käsitellä silkkihansikkain tällaisissa "herkissä asioissa", ei meillä tainnut oikein synkata, mikä olisi tietysti ollut minun kannaltani tärkeää.

Näitä asioita punnitessani alkoi kuitenkin kiinnostus harjoitteluun lisääntyä. Selvisi, että työpaikkani vieressä on kuntosali, jossa on mahdollista ostaa päiväkortti vain 10 euron kuukausimaksulla. Siinä on vain kahden kuukauden irtisanomisaika. Käyttöaika olisi klo 6-16, eli juuri se itselleni sopivin aika olla kaupungissa. Minun olisi mahdollista käydä siellä ennen töihin menoa tai vaikka ruokatunnilla. Tyky-tuntiakin on mahdollista hyödyntää kerran viikossa. Ajattelin aloittaa vain kuntopyörän polkemisella, puoli tuntia kerrallaan. Siitä voi pikku hiljaa lisätä tavoitteita, kun kunto kasvaa.

Mutta onhan siinä se vaara, että koko homma menee liian pitkälle. Menee suorittamiseksi.

Uupumisen estämiseksi on tärkeää, että on jotain, mikä irrottaa ajatukset työkuvioista. Perhe, harrastukset, ystävät. Elämässä pitää olla jotain muutakin kuin työ. Itse koen tällä hetkellä, että työni ja opiskeluni tukevat toisiaan ja antavat voimaa toiseen. Perhe pudottaa maanpinnalle, kun ei voi miettiä vain työ- tai opiskeluasioita. Koiraharrastus vie ajatukset vain siihen, mitä olen parasta aikaa tekemässä, eli opettaa keskittymään hetkeen. Mieheni on myös paras ystäväni, mikä on tärkeää pitkässä parisuhteessa: toisen kanssa pitää haluta keskustella asioista ja jakaa kokemukset toisen kanssa.

Joulu saapui vähän yllättäen

Töihin paluun jälkeen kiirettä on riittänyt. Edellisestä tentistä kun selvisin, ajattelin, että aikaa seuraavaan on vielä neljä viikkoa. Nyt olen sitten ollut jo siinäkin tentissä! Viikot menee ihan liian nopeasti!

Kertauksena, että sain Vahingonkorvausoikeuden oppimispäiväkirjasta 4:n! Syksyn aikana olen käynyt yhdessä tentissä kuukaudessa. Sopimusoikeudesta en päässyt läpi. Oli hirveän vaikea ja kysyttiin ihmeellisiä asioita, joita ei ollut edes tenttimateriaalissa käsitelty. Mm. edunvalvontavaltuutuksesta osasin kertoa sillä perusteella, että olin lukenut juuri Perhe- ja perintöoikeutta. Osakeyhtiön osakassopimus oli vielä vanhojen oppien muistin varassa, sillä olen vasta talvella käymässä Yritysoikeuden kurssin, eli eipä siinä montaa lausetta saanut väkerrettyä.

Valtiosääntöoikeus oli lokakuussa. Jännitti etukäteen, mutta osasin mielestäni ihan hyvin. Kuitenkin pääsin vain läpi. Mutta onneksi kuitenkin niin! Marraskuussa oli Johdatus oikeusteoriaan ja -historiaan kurssin tentti. Se sisälsi palautustehtävän. Tajusin palauttaessani, etten ollut nyt tainnut ihan tajuta tehtävänantoa, mutta annoin silti mennä. Tenttiin osasin lukea juuri oikeita asioita, vaikka vielä edellispäivänä olin todella epätoivoinen, etten osaa yhtään mitään, enkä saa ikinä aluetta haltuuni. Maanantain kuitenkin kertasin ja opettelin ulkoa sanoja, joista pääsin jyvälle kokonaisuudesta paremmin. Tiesin tentissä mielestäni tosi hyvin. Palautustehtävä laski arvosanaa niin, että sain siitäkin vain ykkösen. Mutta pääasia, että meni läpi! En muuta epätoivoissani toivonut kuin, että pääsen läpi, ettei tarvitse enää koskaan lukea Tuorin kirjaa!

Tänään olin sitten Työoikeuden tentissä. Ihan jäi hyvä mieli, mutta odotellaan nyt kuitenkin tuloksia jännityksellä.

Vuosi vaihtuu Yhtiöoikeuden verkkokurssilla ja Tilintarkastus- ja kirjanpito-oikeuden tenttiin lukemalla, joka on helmikuun alussa. Kun siitä selviän, yritän tehdä nopeasti Sopimusoikeuden verkkokurssin. Seuraavan tentin ollessa maaliskuun loppupuolella.

Tällä hetkellä opintopisteitä on kasassa 68. Yleisistä opinnoista ei puutu enää kuin Sopimusoikeus. Jonkin verran on jo perus- ja aineopintojakin suoritettuna.

Vaikeaa on...

Syksyn ensimmäinen tentti oli perhe- ja jäämistöoikeus. Otin sen tarkoituksella heti, että saan rauhassa keskittyä lukemaan kesän aikana. Lopulta ehdin kuitenkin lukea vain  viisi viikkoa. Aineisto oli todella laaja ja vaikka välillä olikin sellainen olo, että osaan, välillä tuli todella turhautunut olo, etten saa mitenkään koko materiaalia haltuun. Menin tenttiin ristiriitaisissa tunnelmissa. Tentin jälkeen oli kuitenkin hyvä olo! Nyt oli kysytty sellaisia asioita, jotka löytyivät materiaalista ja jotka olivat tuttuja. Tuntui, että olin osannut jotain! Viime maanantaina tuli vihdoin tulokset: olin saanut kakkosen! Vain! Kun katsoin muidenkin tuloksia, 12 oli saanut hylätyn, 12 oli saanut ykkösen, 10 kakkosen ja vain yksi kolmosen, eikä yhtään sitä parempaa arvosanaa! Aika tiukka opettaja taitaa olla...

Eilen kävin Sopimusoikeuden tentissä. Opettajana sama kuin Perhe- ja jäämistöoikeudessa. Oli todella outo kokemus. Tuskin pääsen läpi. Olisi pitänyt osata kertoa negatiivisen ja positiivisen sopimusedun eroista (muistan nähneeni niistä lyhyesti jotain tenttimateriaalissa), kertoa osakassopimuksesta (ei puhuttu tenttimateriaalissa, enkä ole vielä käynyt yhtiöoikeutta, joten vastasin vanhan tiedon perusteella, eli hyvin lyhyesti) sekä vajaavaltaisen oikeustoimikelpoisuudesta (vastasin perhe- ja jäämistöoikeuden materiaalin perusteella). Lisäksi oli keissi, johon EHKÄ osasin vastata oikein jotain. Turha odotella läpipääsyä. Täytyy ottaa tämä avoimen kautta niin saan suorittaa tehtäviä tekemällä. Kirjoittaminen on minulle helpompaa.

Tällä viikolla kävin kahtena päivänä Joensuussa vahingonkorvaus- ja vakuutusoikeuden luennoilla. Tarkoituksena on suorittaa tämä kurssi oppimispäiväkirjalla. Lisäksi joka kerralle on ollut pienen 1-2 sivun tekstin kirjoittaminen johonkin tehtävään liittyen. Mukava kokemus istua välillä luennollakin. Porukka keskustelee paljon ja osa porukasta vaikuttaa erittäin älykkäiltä. Lohdullista huomata, että ymmärrän täysin, mistä he puhuvat! :D Ensi viikolla menen vielä tiistaina  ja keskiviikkona Joensuuhun. Keskiviikkona käyn samalla myös valtiosääntöoikeuden luennolla, kun kerran siellä olen. Se on seuraava tenttini aihe.

Olen palaamassa töihinkin lokakuun alkupuolella. Sain viransijaisuuden samoihin tehtäviin kuin mitä viimeksi käräjäoikeudessa tein. Nyt töitä on tiedossa ensi vuoden elokuulle asti. Onhan se taas iso muutos ja pistää meidät kaikki koville. Yritetään jaksaa! Täytyy sitten helpottaa näitä opintoja, jos menee liian raskaaksi. Tarkoitushan oli muutenkin tenttiä korkeintaan kerran kuussa. Otan ehkä avoimen kautta verkkokursseja nyt enemmän kuin tentin. Katsotaan.

Kohti syyslukukautta

Sain viimeisen tentinkin läpi. Itse asiassa kirkkaasti, sillä sain siitä 3/5!! Kyseessä oli työoikeuden jatkokurssi, johon tein 18 sivun kirjoitelman, jonka piti olla kuten kandin tutkielma. Nyt on kasassa 46 opintopistettä. Sain yliopistolta sähköpostia, että siellä jaetaan haalarimerkkejä niille, jotka suorittavat yli 55 opintopistettä lukuvuodessa. Ja minulla siis puolessa vuodessa kasassa 46... Onkohan minulla ollut vähän tiukka tahti?

Ensi lukukauden kurssisuunnitelmat on julkaistu, joten olen päässyt vähän suunnittelemaan ensi vuoden ohjelmaani. Jos saan kaikki tentit kerrasta läpi, käyn tenttimässä suunnilleen kerran kuussa ja saan silti kaikki opinnot suoritettua ensi vuoden aikana. Ainoastaan kandin kirjoitelma ja gradu puuttuvat.

Tänä viikonloppuna aloin lukea jo ensimmäiseen tenttiin, johon ei olekaan enää aikaa kuin viisi viikkoa. Tästä on nyt pakko päästä läpi! Kirottu Perhe- ja perintöoikeus!

Henkistä kasvua

Luin lomalukemisenani Maarit Tiililän Innosta onnistumaan - yhdessä! sekä Tony Dunderfeltin Kuuntele ja tule kuulluksi -kirjat kehittääkseni sisäistä yrittäjääni ja kasvaakseni henkisesti. Tjs.

Lyhennelmä ja muistiinpanot tulevaisuutta varten ensin Tiililän kirjasta:

Erilaiset muutokset organisaatioissa herättävät paitsi huolta, myös uteliaisuutta. Huolet on tärkeää kohdata ja kuulla, mutta yhtä tärkeää on rakentaa uteliaisuutta, tiedon nälkää, halua edetä kohti muutoksia, uusia tuulia. Kun uteliaisuutta ja sen herättämää innostusta ruokitaan tiedolla, lisääntyy ihmisten ymmärrys ja myös tunne muutoksen hallittavuudesta. (s. 37)

Kun itse on kateellinen eli tavalla tai toisella tyytymätön itseensä tai olotilaansa, on vaikea olla iloinen toisen puolesta tai yhtyä hänen innostukseensa. (s. 39)

Uudet asiat ja mahdollisuudet saattavat herättää myös pelkoa. Pelot ja huolet on syytä kohdata ensin, sillä ne ovat usein esteenä innostumiselle. Pelko kaventaa ajattelua ja suuntaa sitä pelon kohteesta pois. (s. 40)

Kun ihmiset saavat itse osallistua arkisten haasteiden ratkaisemiseen, he paitsi löytävät niihin paremmat ratkaisut kuin johtajat, he myös sitoutuvat niiden toteuttamiseen paremmin. (s. 46) (Tähän yritysesimerkki)

Tutkimusrekti oman toiminnan heijastusvaikutuksiin:
1. Pydähdy. Tutustu omiin arvoihisi, ihmiskäsitykseesi ja muihin toimintaasi ohjaaviin periaatteisiin.
2. Kokeile. Lähde liikkeelle pienistä kokeiluista. Minkä pienen toistuvan, kenties rutiiniksi kivettyneen asian muuttaminen saa aikaan merkittäviä vaikutuksia? Tee suunnitelma ja toteuta se.
3. Tutki. Mene tilanteisiin tietoisena. Havainnoi käyttäytymistäsi ja sen vaikutusta muihin. Pohdi kokemuksiasi. Kirjaa ajatuksiasi, tunteitasi, kokemuksiasi muistiin.
4. Ihmettele. Jaa kokemuksiasi vertaistesi kanssa ja ihmetelkää yhdessä ääneen.
5. Kokeile uudelleen. Mikäli kokeilu ei tuottanut toivottua tulosta, kokeile uudelleen eri tavalla. Tai jos tulosta syntyi, mikä voisi olla seuraava kokeilusi? (s. 49)

Kun usko omaan tekemiseen häviää, häviää intohimo ja se välittyy ja nkyy muulle organisaatiolle. (s. 50)

Innostusta herättää merkityksellinen työ, johon itse voi vaikuttaa ja jossa saa asioita aikaiseksi ja jossa oma osaaminen kehittyy yhdessä muiden kanssa. (s. 51)

Hyvä tavoite on sellainen, johon yksilö voi yksin tai osana tiimiä aidosti vaikuttaa ja sitoutua, eikä vain suostua jonkun toisen määräyksestä. Hyvä tavoite on selkeä, se auttaa keskittymään oleelliseen ja tekemään oikean suuntaiset valinnat erilaisissa arjen tilanteissa. Hyvä tavoite ohjaa toimintaa kohti yhteistä päämäärää. Hyvä tavoite on myös ymmärrettävä eli jokainen ymmärtää tavoitteen ja sen vaatimat toimenpiteet samalla tavalla. (s. 54)

Innostuksen ylläpitämiseksi on tärkeää tehdä näkyväksi työn tulokset, mitä on saatu aikaan. Tylsäkin työ on ok, jos ymmärtää, miksi sitä pitää tehdä. (s. 56)

On tärkeää päästä kertomaan omista hankkeista ja omista onnistumisista. Silloin myös uskallus kertoa avoimesti epäonnistumisista kasvaa ja antaa tilaisuuden oppia yhdessä. Jokaiselle tärkeää löytää paras mahdollinen pelipaikka, eli se missä pystyy hyödyntämään vahvuuksiaan. (s. 59)

Vahvuuksien hyödyntäminen (s. 59)
- Kun tunnet johdettavasi, tiedät miten johtaa heitä.
- Hae jokaisesta hyvät puolet ja laita porukka tukemaan toisiaan ja tarvittaessa tekemään töitä vaikka pareittain.
- Huomaa onnistumiset päivittäin, yllätä positiivisella palautteella.
- Kehu myös selän takana.
- Anna mahdollisuuksia oppia uutta, mahdollista edistyminen, kehittyminen ja eteenpäin meneminen.
- Anna jokaiselle mahdollisuuksia toteuttaa itseään, tehdä hyvää jälkeä.
- Ole kiinnostunut.

Innostamisen mahdollistaminen (s.66):
- Opettele tuntemaan johdettavasi.
- Opettele ymmärtämään erilaisia persoonia.
- Kommunikoi, keskustele, kuuntele.
- Anna ja ota vastaan palautetta.
- Pidä lupauksesi.
- Rakenna luottamusta - joka päivä.

Oleellista on ottaa jokaisen tunne tosissaan. Sitä on niiden kuunteleminen arvostavasti ilman vähättelyä. On hyvä yhdessä nostaa huolen aiheet esille, ja keskustella avoimesti. On tärkeää sopia konkreettisista toimenpiteistä huolenaiheiden poistamiseksi, tai huolenaiheet viedään eteenpäin tahoille, jotka niihin voivat vaikuttaa. Jos se ei ole mahdollista, on parempi vain yhdessä päättää sietää tilannetta ja oppia hyväksymään asiat, joihin ei oikeasti voida vaikuttaa. (s. 78)

Innostus syntyy merkityksellisestä työstä, mahdollisuudesta vaikuttaa ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Innostavan kulttuurin rakentaminen alkaa lisäämällä henkilöstön ja johdon vuorovaikutusta. Innostavan kulttuurin voima on siinä, että se mahdollistaa niin yksilöiden kuin koko organisaation voimavarojen esille nostamisen ja tulevaisuuden rakentamisen niin olemassa olevien vahvuuksien kuin uusien ideoiden varaan. (s. 117-118)

Innostukselle otollinen maaperä on toimiva arki, sujuvat työprosessit, kannustava ilmapiiri ja turvallinen työyhteisö.

Dunderfeltin teoksen muistiinpanot:

On tahdottava olla läsnä ja osattava tulkita vuorovaikutustilanne mahdollisimman rakentavalla tavalla. (s.10) Hyvä johtaja on hyvä kuuntelija. (s. 11)

Kuuntelemisen hyödyt (s. 31):

1. Kuunteleminen luo kunnioitusta ihmisten välille, avoimuutta vuorovaikutukseen ja luottamusta siihen, että yhdessä oleminen kannattaa.

2. Ilmapiiri lämpenee ja tulee tunne, että olemme todella kohdanneet tämän tapaamisen aikana.

3. Ymmärrämme paremmin, mitä toinen oikeastaan sanoo ja tarkoittaa.

4. Kuuntelija itsekin rauhoittuu, kun hän asettuu kuuntelemisen tilaan.

5. Minulle suodaan sama kuulluksi tulemisen lahja, minkä olen antanut toiselle.

6. Toinen aistii ymmärtämisen tahtoni ja alkaa ehkä ajatella toimintansa muuttamista.

7. Ongelmien ratkaiseminen helpottuu, kun valitsee hyvä ilmapiiri. Uusia ratkaisuja pulpahtaa mieleen molemminpuolisen kuuntelemisen jälkeen.

8. Opimme kohtaamaan negatiivisuutta ja tunnerikkaita tilanteita pelkäämättä, kun olemme läsnä, emmekä itse hyökkää tai vetäydy.

9. Kohtaamme ydinminuuksien tasolla, emme vain arkirooleissa.

10. On terapeuttista, jopa parantavaa, tulla kohdatuksi ja kuulluksi.

Tunteiden kokeminen - kuulemmeko ja ymmärrämmekö puhujan henkilökohtaisen kokemuksen?

Intentio - Mitä puhuja pohjimmiltaan ajaa takaa, mikä on hänen tarpeensa ja toiveensa? (s.36)

Pelkkä kuunteleva läsnäolo ja sanojen passiivinen vastaanotto ei riitä. On myös osattava tulkita edes melkein oikein, mitä toinen tarkoittaa sanoillaan. Lisäksi täytyy tiedostaa, miten paljon lisää omia tulkintoja omasta elämästään puhujan sanoihin. Paras ja helpoin tapa selvittää, mitä puhuja tarkoittaa lauseillaan, on kysyä tarkennuksia ja esimerkkejä. (s.38)

Kuulijan on osattava vastaanottaa ja hyväksyä toisen tunnetila, vaikka se ei vastaa millään tavalla hänen omaa kokemustaan, myös silloin, kun tunne on kuulijan mielestä "väärä" tai tilanteeseen sopimaton. (s.40)

Kaikilla on kolme yhteistä psykologista tarvetta (s.44.):

1. Turvallisuuden tarve

2. Arvostuksen ja hyväksytyksi tulemisen tarve

3. Itsenäisyyden ja erillisyyden tunne

"Sisäinen viisaus ei ole vain korkealentoista filosofiaa, tuonpuoleiseen viittaavaa uskonnollista puhetta tai runollista höpöhöpöä. Se on jokaisessa ihmisessä oleva valtavan luova kyky löytää ratkaisuja käytännön elämässä ilmeneviin ongelmiin ja haasteisiin." (s. 47)

Vastaanottavat asenteet (s.58-59)

- Läsnäolo

- Hyväksyminen

- Kiinnostus

Aktiiviset asenteet (s.59-60)

- Rakentava tulkinta

- Tarkentavat kysymykset

- Keskustelun ohjaaminen

"Kuunteleminen tekee sinusta fiksumman!" (s.73)

Lomalla!

Tänään oli viimeinen tentti tälle keväälle, ja todellakin tuntuu siltä, että olen loman tarpeessa! Toisaalta nyt on alkanut tuntua siltä, että homma on alkanut sujua, mutta kyllä meinaa turnausväsymys iskeä. Syksylle olenkin suunnitellut kevyempää tahtia, eli että tentin noin kolmen viikon välein.

Juuri tuli tieto, että sain yleishallinto-oikeuden tentinkin läpi. Vähän se meinasi jännittää, kun katselin edellisten tenttien tuloksia, joiden mukaan hylkäys-prosentti oli ollut joka kerta vähintään 50, joskus jopa 70... Nyt oli vain 43 % saanut hylätyn. Yksi oli saanut nelosen, joka olikin paras tulos. Että tyytyväinen olen, että sain läpi!

Oikeudellisen ratkaisutoiminnan perusteet järjestettiin verkkoluentona ja se suoritettiin tekemällä tehtäviä. Sain siitä nelosen!! Vähän luo uskoa!

Tänään olin Työoikeuden jatkokurssin tentissä. Siinä sai suorittaa osan kirjoista tekemällä tehtäviä. Tein 18 sivun esseen sisäilmaongelmista, jonka pitäisi korvata 3 kirjaa, eli 3 kysymystä tentissä. Ihan mukavalta tentti tuntui ja tiesin mielestäni edes jotain. Nyt vain toivotaan parasta, lisäksi jännittää, miten professori mahtaa suhtautua esseeseeni. En ole ennen sellaista oikikseen tehnytkään.

Nyt on kasassa 39 opintopistettä!

Pari viikkoa otan ihan loman kannalta. Sitten alan lukea elokuussa olevaan perhe- ja perintöoikeuden tenttiin, jonka olen nyt kaksi kertaa hyllyttänyt.

Ristiriitaisissa tunnelmissa

On tässä perhe-elämän ja opiskelun yhdistämisessä omat haasteensa! Toisaalta koen murhetta siitä, että pitäisi pitää lasta kotona, kun kerran itsekin olen kotona, mutta toisaalta hermostuttaa, kun en millään ehdi lukea niin paljon kuin pitäisi ja haluaisin. Olisi kiva alkaa jo pikkuhiljaa menestyäkin!! Onneksi lapsella on ihana perhepäivähoitaja, jonka luona hän viihtyy. Hän on kuitenkin niin vilkas lapsi, etten todellakaan ehdi keskittyä opiskeluun yhtään silloin kun hän on kotona. Ikäkin on juuri sellainen, että kaipaa ja tarvitsee ohjelmaa päiväänsä. Nyt olen pitänyt häntä kolmena päivänä viikossa 5-6 tuntia/päivä hoidossa, mutta jos syksyllä olen vielä kotona, pakko pidentää aikaa neljään päivään.

Olisi kyllä kiva tietää, millä tahdilla oikeat opiskelijat suorittavat opintojaan. Minulla on varmasti ollut ihan liian tiukka tahti. Meinaa väsymys iskeä.

Sain eilen valmiiksi toisen palautustehtävän Oikeudellisen ratkaisutoiminnan opintojaksolle. Se toteutui verkkoluennoilla ja kahdella palautustehtävällä. Täytyy vielä lukea vastaukset läpi ennen palauttamista, mutta muuten on nyt tehty.

Tällä viikolla olin suunnitellut käyväni Joensuussa tiistaista perjantaihin työoikeuden jatkokurssilla. Kävinkin siellä tiistaina, mutta olin niin väsynyt illalla ja päätä särki vielä keskiviikkonakin, että en ole enää menossa. Tänään olisi tosin ollut mukavampi keli ajella, kun sataa vettä. Tiistaina oli pahimmillaan 27 astetta lämmintä. Opettajan opetustapa oli juuri sellainen, josta tykkäsin ja asiat jäisivät sillä tyylillä varmasti paremmin mieleen, mutta ei minusta ollutkaan siihen, että ajaisin joka päivä 220 km ja 2,5 tuntia suuntaansa. Toisekseen meidän diesel-auto on huollossa ja näillä bensan hinnoilla ja pösön kulutuksella konkurssihan siitä tulee. Vähän pettynyt olo.

Olen pyrkinyt hyödyntämään tilannetta nyt sitten niin, että eilen tein palautustehtävän valmiiksi ja tänään ja huomenna luen tenttiin kirjan, joka pitää palauttaa ensi viikolla. Seuraava tentti on yleishallinto-oikeus ja kun katselin edellisten tenttien tuloksia, melkein puolet on saanut hylätyn! Lienee aika vaikea! Pakko siis yrittää valmistautua hyvin!

Työoikeuden jatkokurssista voi suorittaa osan tentistä pienellä tutkielmalla. Yritän kunnianhimoisesti tehdä 18 sivun tutkielman työturvallisuuteen liittyvästä ongelmasta ja kuitata sillä kolme kysymystä tentistä. Vielä pitäisi kuitenkin ehtiä lukemaan niihin kahteen kysymykseen!! Kyllä olen tainnut taas itseni liemeen laittaa...

Eurooppaoikeuden tentistä sain kakkosen! Aika hyvin, kun itsellä oli niin epätoivoinen olo ennen tenttiä! Yritin uusia perhe- ja perintöoikeuden tentin samana päivänä kuin yritin suorittaa työoikeuden tenttiä, mutta enpä sitten päässyt kummastakaan läpi :( Lukuaikaa oli reilu viikko. Ei tainnut ihan riittää! Perhe- ja perintöoikeuden tentti oli vieläkin vaikeampi kuin edellinen. Nyt ymmärsin, miksi se oli minulle niin vaikea: se keskittyi niin pieniin yksityiskohtiin, etten ollut mitenkään ehtinyt sisäistää lukemaani niin tarkasti.

Pari viikkoa sitten kävin yksityisoikeuden perusteiden tentissä. Saa nähdä miten käy. Tuskin osasin vastata täydellisesti vieläkään. Ainakin yksi tehtävä tuntui vaikealta. Nyt tein kuitenkin sen eron, että luonnostelin vastauksia suttupaperille, ennen kuin aloin kirjoittaa. Niin pystyin suunnittelemaan, mitä kerron missäkin järjestyksessä. Mielenkiintoista nähdä, millaisen tuloksen tämä tuottaa! Olin keskittynyt vähän vääriin asioihin lukiessani. Tenttikirjassa puhuttiin paljon sopimuksista ja pätemättömyydestä. Mietin kyllä, että se kuulunee enemmän sopimusoikeuden osuuteen, mutta opettelin kuitenkin tarkasti sitä puolta. Eihän niistä sitten mitään kysyttykään! Yllätyksenä tuli, että kyseltiin määritelmiä mm. halkomiselle ja kiinteistön rasitteelle, vaikka niistä ei ollut ollut tenttimateriaaleissa mitään puhetta. Onneksi ne oli tuttuja ympäristöoikeudesta ja oikeasta elämästä. Lisäksi oikeustapaustehtävä koski yritystoimintaa, josta myöskään ei ollut mitään puhetta tenttikirjoissa. Toivotaan, että sain niistä edes muutaman pisteen raapaistua. Ennen tenttiä piti palauttaa tehtävä, jota ei arvostella, mutta joka pitää olla tehtynä ennen tenttiä. Olihan siinäkin väkertämistä ja vei lukuaikaa.

Parempaan menossa?

Tulihan sitten sekin päivä vastaan, etten päässytkään läpi tentistä! Vieläpä Perhe- ja jäämistöoikeudesta, jonka olisi pitänyt olla minulle helppo! Mutta meninpä vaihtamaan viime hetkellä vastauksia vääräksi, näin siinä sitten kävi. Ilmoittauduin heti seuraavaan mahdolliseen tenttikertaan. Ainoa vain, että samana päivänä minulla on Työoikeudenkin tentti ja lukuaikaa reilu viikko. Hip hei, mitenkähän vaan mahtaa käydä!?

Ympäristöoikeudesta sain sitten kakkosen! Rikos- ja prosessioikeudesta sain myös kakkosen! JES! Suunta on oikea! :D Rikosoikeuteen pitää vielä palauttaa raportti oikeudenkäyntien seuraamisesta. Istunnot olen jo seurannut, vielä pitää kirjoittaa raportti loppuun. Ehdin keskittyä siihen ensi viikolla. Yhden kansliatuomionkin joudun vielä odottamaan, ennen kuin saan raportin valmiiksi. Palautan tehtävän yliopistolle samalla kun menen toukokuussa sinne luennoille.

Viime perjantaina kävin Eurooppaoikeuden tentissä. Tentti oli hyvä ja testasi osaamista monipuolisesti, mutta läpimeno on varmasti taas tiukassa.

Sain työkkäriltä puollon, että saan opiskella ansiosidonnaisella. Helpottaa stressi siitä asiasta!

Läpi meni ja työt loppui

Olen käynyt nyt kolmessa tentissä ja kahdesta olen saanut tulokseksi 1/5. Yhdestä tulee tulos vasta parin viikon sisällä. Olen todella tyytyväinen, sillä ensimmäisenä päivänä amanuenssit sanoivat, että todennäköisesti joutuu ensimmäiset tentit uusimaan, ennen kuin oppii, miten ja mihin valmistautua ja miten vastata jne. Ihan harjoitteluahan tämä on vielä ollutkin. Peruskurssien arvosanoilla ei liene merkitystä, joten tärkeintä, että niistä pääsee läpi.

Läpi on nyt mennyt Lainsäädäntötutkimus ja oikeussosiologia sekä Vero-oikeuden perusteet. Viime perjantaina kävin Perhe- ja jäämistöoikeuden tentissä. Uskoisin pääseväni siitäkin läpi, mutta ykkösellä menee varmasti sekin. Yritin harjoitella tentissä sitä, etten lähde saman tien, kun olen saanut vastattua (ekassa tentissä olin 1h15min ja toisessa 45min). Että jäisin vielä miettimään ja täydentämään vastauksia. Niin sitten tein (lähdin "vasta" tunnin jälkeen) ja muutin yhtä vastausta. Kotona tarkistin ja olin muuttanut vastauksen vääräksi! Kun vielä toinenkin tehtävä oli aika nippelitietoa vaativaa, enkä ollut osannut vastata siihen muuten kuin suppeasti, jää jälleen aika tiukalle läpipääsy.

Perhe- ja jäämistöoikeudessa ja Vero-oikeudessa oli määritelty tiukat vastausten pituudet. Jos vastaus ylittää enimmäispituuden, loppuosaa ei lueta. En ihan ymmärrä, miten niin tiukkoihin rivimääriin saa mahdutettua kaiken sen, mitä vastauksen olisi oppikirjan mukaan pitänyt sisältää. Koska omat rivini olivat jo täynnä, en juurikaan pystynyt enää lisäämään mitään, vaikka olisin kuinka lukenut vastauksia läpi.

Ympäristöoikeuden perusteiden verkkokurssi päättyi ja viimeisenä tehtävänä oli palauttaa oppimispäiväkirja. Sekin oli vähän vaikea, mutta toivotaan, että läpi menee. Sellainen olo jäi, ettei minun kannata tällä osaamisella vielä ympäristöoikeuden alalle pyrkiä, eikä minua taida edes niin paljoa kiinnostaa, että haluaisin siihen suuntautua. Muilta peruskursseilta sen sijaan on jäänyt sellainen olo, että olisiko minusta tutkijaksi, onpa verotus mielenkiintoista, mitä voisin tällä koulutuksella tehdä perhe- ja jäämistöoikeuden alalla (esim. perukirjat, riidattomat pesänjaot). Mutta ei ympäristöoikeudesta, josta ei kiinnosta oikeastaan muu kuin eläinasiat.

Nyt luen Rikos- ja prosessioikeuden perusteiden tenttiin. Aihe on tutumpaa ja helpompaa jo. Sen olen huomannut, että mitä enemmän lukee, sitä enemmän asiat alkavat toistaa itseään, eli kirjoissa puhutaan paljon samoista asioista tai vähintään sivutaan jo lukemiani asioita. Näin on helpompi rakentaa kokonaiskuvaa, kun tietää jo, miten asiat nivoutuvat jo oppimaani asiaan. Väkisinkin tietämys lisääntyy ja pikku hiljaa alkaa tenteissäkin menestyä paremmin.

Olen tehnyt tenttisuunnitelmiini pieniä muutoksia kevään osalta. Suoritan Sopimusoikeuden verkkokurssina, johon sisältyy palautustehtäviä, enkä tenttimällä. Sopimusoikeuden tenttipäivän tilalle olen ilmoittautunut Työoikeuden tenttiin, joka kuuluu jo aineopintoihin. Toukokuulle olen ilmoittautunut luennoille Työoikeuden jatkokurssille ja tenttiin kesäkuun lopussa. Huhtikuusta tulee aika tiukka, sillä olen menossa kolmeen tenttiin.

Olen käynyt Kuopiossa tenttimässä omalla autolla. Se on ollut järkevä ratkaisu, koska olen päässyt tentistä pois niin aikaisin. Alun perin ajattelin mennä sinne bussilla tai junalla, mutta aikataulut olivat niin hankalat, että olisin joutunut kuitenkin ajamaan joko Pieksämäelle tai Suonenjoelle. Ei mitään järkeä! Meiltä ajaa Kuopioon reilussa tunnissa, kesällä varmaan tunnissa. Ensimmäisellä kerralla vähän eksyin, eli jouduin laittamaan navigaattorin päälle, että löysin perille. Kelikin oli ihan hirveä ja lasinpyyhkijät eivät putsanneet tuulilasia kunnolla. Sitten jouduin etsimään oikeaa rakennusta, mutta ehdin tenttiin ajoissa! Sen jälkeen meneminen onkin ollut helppoa.

Lukeminen, tai oikeastaan ajan löytäminen siihen, on ollut aika haastavaa, ja vaatinut mieheltänikin paljon. Työpäivän jälkeen olen joutunut menemään koko illaksi sohvannurkkaan lukemaan ja mieheni on huolehtinut lapsista. Nyt kun työni loppuivat, olen vienyt nuoremman lapsemme kolmena päivänä viikossa hoitoon vanhemman koulupäivän ajaksi, eli klo 10-14. Sen ajan olen pystynyt kunnolla keskittymään lukemiseen. Mutta ei se riittävää ole ollut, on ollut pakko lukea myös iltaisin ja viikonloppuisin - todella paljon. Olen ehtinyt silti lukea tenttiin vain kerran materiaalit läpi, viimeisimpään sentään ehdin lukea yhden illan muistiinpanojani, eli kerrata. Toisaalta ympäristöoikeuden oppimispäiväkirja piti palauttaa vasta viikko sitten, eli sekin työllisti ja vei lukuaikaa.

Olen koittanut etsiä itselleni töitäkin oikeudelliselta alalta ja työkkäri työllistää yllättävän paljon. Nyt minun pitää tehdä selvitys opiskelustani. Ihmettelisin, jos se eväisi oikeuteni tukiin sen perusteella, että olen ollut aktiivinen ja halunnut kehittää itseäni. Mutta eipä noista koskaan tiedä.

Pääsin työhaastatteluun asianajotoimistoon, jonne etsittiin assistenttia. Työtehtävät olisivat olleet juuri minulle sopivia ja olisin niitä jo valmiiksi osannutkin. En kuitenkaan saanut paikkaa. Haastattelussa asianajajat takertuivat opiskeluuni ja peräsivät, olenko varmasti heillä töissä 5-10 vuoden päästä ja kelpaako minulle enää tutkinnon saamisen jälkeen assistentin kahvinkeittohommat. Minä ajattelin hakiessani niin, että koulutuksen myötä myös tehtäväni voisivat isossa talossa muuttua. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Kuka oikeasti tietää, missä on 5-10 vuoden päästä? Koska oma työtilanteeni on ollut näin epävarma, mistä tiedän, vaikka olisin silloin Kuopiossa tai olisimme palanneet Pirkanmaalle. Mistä sitä tietää, vaikken saisi tätä tutkintoakaan koskaan valmiiksi? Kaikki riippuu kaikesta. Laamanni ja vs.hallintosihteeri kyllä sanoivat, että pääsen takaisin käräjäoikeuteen heti, kun paikkoja sinne vain aukeaa. Eli onhan tässä vielä jonkinlainen työllistymisen mahdollisuus olemassa.

Mieheni on ihanan luottavainen suhteeni ja uskoo minuun, vaikka itselläni usko ja toivo meinaa välillä hiipua.

Ja taas mennään!

On aika herätellä tämä blogi eloon. Olen jälleen aloittamassa opiskelun. Pääsin opiskelemaan Itä-Suomen yliopistoon hallintotieteiden maisterin tutkintoon johtavaan koulutukseen. Pääsin suoraan maisteriohjelmaan entisten opintojeni perusteella (riittävän hyvä opinnäytetyön arvosana ja korkea arvosanojen keskiarvo). Sain listan täydentävistä opinnoista, jotka pitää vielä suorittaa ylimääräisenä, mutta osa vaikutti tutuilta asioilta, joten eiköhän ne onnistu.

Pyrin viime keväänä myös Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan kauppatieteiden maisteriksi, mutta pääsyni evättiin, sillä minulta puuttui toisen vieraan kielen (eli esim. saksa) opintoja ammattikorkeakoulussa. Ehto oli epämääräinen, enkä ehtinyt reagoida valitusaikana. Mutta onneksi Joensuussa tärppäsi, eikä ollut mitään kielivaatimuksia!

Tämä uusi opiskelutilanne on jossain määrin erilainen kuin edellinen. Nyt minulla on kaksi lasta ja matka tenttimään on kaksinkertainen, mutta toisaalta luennoilla on harvemmin osallistumispakkoa, joten yritän selvitä opintojaksoista mahdollisimman paljon tenttimällä ja verkkokursseilla. Näyttäisi siltä, ettei yliopistossa tehdä juurikaan tehtäviä, joten sekin on erilaista verrattuna amk:iin, jossa tehtiin todella paljon tehtäviä. Toki asiat ja tentit ovat varmasti vaativampia. Käyn tenttimässä Kuopion kampuksella, jonne minun on helpompi kulkea. Alkuperäinen ajatukseni oli, että suoritan opintoja työn ohessa, mutta nyt näyttää siltä, että määräaikaisen työsopimukseni päättyessä maaliskuun alussa, työt eivät tule suoraan jatkumaan. Sehän antaa siis minulle enemmän aikaa opiskeluun.

Nöyrällä mielellä lähden liikkeelle, kun en yhtään tiedä, mitä odottaa, miten osaan vastata tentteihin, jääkö päähäni ylipäätänsä mitään tällä systeemillä... Aikomukseni on lukea joka ilta kaksi tuntia ja tenttiä parin viikon välein. Riittääkö aika, jääkö päähän mitään? Siinä olen parin kuukauden päästä jo vähän viisaampi. Olen nimittäin ilmoittautunut jo kahteen tenttiin ja yhdelle verkkokurssille.

Olen jo aloittanut ensimmäisen kirjan lukemisen ja vaikka alkuun meinasi epätoivo iskeä, mutta kun otin sen asenteen, että minähän ymmärrän, alkoi asia selkiintyä ja oikeastaan olen nyt todella kiinnostunut oikeussosiologiasta!

Ensi tiistaina suuntaan Joensuuhun aloitusseminaariin, maanantain jätin väliin, koska koin, ettei siitä ollut niin suurta hyötyä kuin tiistain tarjonnasta. Minä kun tuskin tulen hankkimaan haalareita ym. Tiistain jälkeen olen mahdollisesti viisaampi taas. Ensimmäinen tehtäväni onkin tehdä valmiiksi HOPS. Onneksi aloitin sen työstämisen jo saatuani tiedon hyväksymisestä.