Tänään ajelen Joensuuhun esittämään tutkielmani ja opponoimaan. Kyllä jännittää! Olen todella epävarma siitä, onko työ riittävän hyvä, jotta saisin siitä hyväksytyn. Paljon olisi vielä parannettavaa, sen tiedän! Olisiko pitänyt kuitenkin jättää viimeinen kappale pois? Olisiko pitänyt tulkita enemmän ja rohkeammin?
Esittelyn lisäksi jokainen lukee tarkemmin jonkun toisenkin työn ja opponoi sen, eli antaa suullista palautetta kiinnittäen huomiota tiettyihin seikkoihin. Oma opponoitava työni oli oikein hyvä! Kirjoittaja oli nerokkaasti vetänyt joka luvun loppuun yhteenvedon luvun asioista. Käytin itse samaa tekniikkaa amkin opparissa - miksen muistanut sitä nyt!? Hän kirjoittaa hyvin ja selkeästi, ehkä jopa paremmin kuin lakimiesjulkaisut, jotka usein ovat täynnä "omaa (kapula)kieltään" ja tekstin lukeminen on hankalaa, jos käytetään paljon infoavia alaviitteitä. Pilkkuvirheet häiritsivät oman lukemiseni helppoutta, mutta se lienee vain oma ongelmani.
Teoriaosuuden esitysjärjestys on looginen ja se etenee yleisestä yksityiskohtaisempaan. On ollut hyvä jakaa omiksi luvuikseen juurikin noin kuin hän on tehnyt. Johtopäätökset vastaavat tutkimuskysymyksiin ja tutkimus selvittää asioita, joita kuvataan johdannossa. Rajaus on hyvä ja siihen selkeät perustelut. Tutkimuksen metodin perustelut jäävät puutteellisiksi.
Muiden työt olivat ihan erilaisia keskenään. Luin joka työstä sisällysluettelon ja mietin tutkimuksen kokonaisuutta sitä kautta sekä johdannon ja johtopäätökset.
Tästä tulee pitkä päivä! Luultavasti kotona vasta klo 21.00. Heräsin aamulla normaaliin aikaan varttia vaille kuusi. Juotuani puoli litraa kylmää vettä lähdin koiran kanssa 45 minuutin lenkille. Ihanan piristävää! Sen jälkeen join rasvakahvini siemennäkkärin, kurkun, paahdettujen kikherneiden ja paistetun kananmunan kanssa. Luulisi, että nyt jaksaa! Tätä kirjoittaessa siemailen vielä green monsteria, josta tuli kohtalaisen tujua liiallisen sitruunan takia, mutta on se silti vielä juotavissa.
5 viikon haaste
Eväät täytyy suunnitella hyvin mukaan, etten joudu turvautumaan suklaapatukoihin ja Lidlin leivonnaisiin paluumatkalla. Niipä olen ostanut kaupan smoothieita ja proteiinipatukoita varmuuden vuoksi, otan mukaan vettä, porkkanoita, paprikaa ja kurkkua. Yliopistolla saatan käydä syömässä ruokalassa salaatin riippuen siitä, mitä ruokaa siellä on tarjolla.
Eilen tein Jopen Poltteen. Olipa rankka! Kyllä huomaa, että jalkani ovat todella voimattomat. Tuosta ohjelmasta sain varmasti hyviä vinkkejä, mitä pitää jatkossa treenata - eli reisiä!
Jos sanotaan, että koira- ja lapsiperheissä se on vain tekosyy, ettei treenaa, niin on se ainakin hemmetin paljon hankalampaa! Otin koirat mukaan ulos, kun aloin tehdä treeniohjelmaa: toinen hyppi minua vasten ja toinen räkytti vieressä! :( Pakko pistää toinen sisälle ja ajaa toinen kauemmaksi haukkumasta. Kun kerran yritin tehdä sisällä vatsalihaksia, nuorin koiramme tuli makaamaan mahani päälle :D Tee siinä nyt sitten liikkeitä!
Ruokavaliota on ollut helppo noudattaa, vaikka olen jättänyt viljat ja maidon pois. Karkkia ei yllättäen olekaan tehnyt mieli. Olen huomannut, että mahakipuni ja mahan turvotus on loppunut. Toivon, että pystyn joskus ottamaan mukaan esim. kauran, mutta vehnää pyrin välttämään jatkossakin. Maidon vaihdan mantelimaitoon kokonaan ja vähennän rahkatuotteita ym. En halua käydä puntarissa, sillä nyt omassa painonpudotuksessani alkaa vaikein vaihe: saada tästä painosta tippumaan, enkä halua pettyä tai ottaa siitä stressiä. Tätä ennen olen todennäköisesti vain pudottanut nesteitä ja kuonia.
maanantai 28. elokuuta 2017
keskiviikko 23. elokuuta 2017
Kandin palautus
Yritin palauttaa tutkielmaa tänään, kun se pitää olla huomenna klo 16. palautettuna, mikä ei onnistu, kun olen töissä koko päivän ja kotona vasta klo 17. jälkeen. Mutta enpä onnistunutkaan, kun palautuslaatikossa on ilmeisesti asetukset niin, että laatikko näyttää, että palautusaika on jo päättynyt. Ääh, kun ärsyttää tämmönen ylimääräinen säätäminen :(
Työ on nyt kuitenkin niin valmis kuin jaksan sitä hioa. Koko ajanhan siitä löydän erilaisia virheitä ja varmasti sitä saisi siitä vielä paremmaksi, mutta aika tulee nyt (onneksi) täyteen ja työ on pakko palauttaa joskus. Ihana päästä siitä eroon!
Olen jo alkanut miettiä gradun tekoa ja onkin mukava päästä jo uuden aiheen kimppuun!
Ensi viikon esityksen jälkeen aion kuitenkin lukea kaikkea muuta kuin oikeutta pari viikkoa!
Työ on nyt kuitenkin niin valmis kuin jaksan sitä hioa. Koko ajanhan siitä löydän erilaisia virheitä ja varmasti sitä saisi siitä vielä paremmaksi, mutta aika tulee nyt (onneksi) täyteen ja työ on pakko palauttaa joskus. Ihana päästä siitä eroon!
Olen jo alkanut miettiä gradun tekoa ja onkin mukava päästä jo uuden aiheen kimppuun!
Ensi viikon esityksen jälkeen aion kuitenkin lukea kaikkea muuta kuin oikeutta pari viikkoa!
perjantai 18. elokuuta 2017
Kandin viimeistelyä
Sain sitten vertaispalautteen, joka tyrmäsi. Sinänsä sisältöön liittyviä kommentteja tai korjausehdotuksia en saanut juurikaan, mutta muodolliseen puoleen kylläkin. Joka ikinen viivan pituus ja kursivoimaton teksti oli kyllä mainittu! Aika uskomatonta, kun enitenhän tässä vaiheessa haluaisi apua tekstin sisällön kanssa, eikä työ todellakaan ollut vielä viimeistelty ja valmis. Tästä syystä koin palautteen kohtuuttomaksi nipottamiseksi.
Puhuin tästä tuomarityökaverinikin kanssa ja hän oli kanssani samaa mieltä! Me olemme maailmasta, jossa sisältö ratkaisee, mutta yliopiston tutkimusmaailma on välillä tuollaista pilkunviilausta. Toisaalta se minua kiehtoo, siis itse tutkiminen ja asioiden selvittäminen, mutta en tykkää liian tiukkapipoisesta nipottamisesta, jossa ei (minun mielestäni) keskitytä olennaiseen.
Olin jo osannut näitä muotoseikkoja korjatakin näkemäni perusteella...
Pidin pienen tauon tekstin kanssa ja kävin sen nyt vielä tällä viikolla läpi palautteen perusteella. Johdantoa täytyy muokata, jotta lukija varmasti ymmärtää, mistä siinä on kyse. Paljonhan sitä olin jo tuosta lähettämästäni versiosta muokannutkin, mutta keskityn nyt siihen.
Tänä viikonloppuna meinaan korjata loput muotovirheet. Ehkäpä se sitten alkaa olla siinä!? Palautus onkin jo ensi torstaina.
Kun puhuin tuomarityökaverini kanssa siitä, miten olen alkanut vihata koko työtä, hän sanoi, että silloin se todennäköisesti on valmis ja siitä on valmis luopumaan. Se on luonnollista irtautumisprosessia.
Puhuin tästä tuomarityökaverinikin kanssa ja hän oli kanssani samaa mieltä! Me olemme maailmasta, jossa sisältö ratkaisee, mutta yliopiston tutkimusmaailma on välillä tuollaista pilkunviilausta. Toisaalta se minua kiehtoo, siis itse tutkiminen ja asioiden selvittäminen, mutta en tykkää liian tiukkapipoisesta nipottamisesta, jossa ei (minun mielestäni) keskitytä olennaiseen.
Olin jo osannut näitä muotoseikkoja korjatakin näkemäni perusteella...
Pidin pienen tauon tekstin kanssa ja kävin sen nyt vielä tällä viikolla läpi palautteen perusteella. Johdantoa täytyy muokata, jotta lukija varmasti ymmärtää, mistä siinä on kyse. Paljonhan sitä olin jo tuosta lähettämästäni versiosta muokannutkin, mutta keskityn nyt siihen.
Tänä viikonloppuna meinaan korjata loput muotovirheet. Ehkäpä se sitten alkaa olla siinä!? Palautus onkin jo ensi torstaina.
Kun puhuin tuomarityökaverini kanssa siitä, miten olen alkanut vihata koko työtä, hän sanoi, että silloin se todennäköisesti on valmis ja siitä on valmis luopumaan. Se on luonnollista irtautumisprosessia.
Uudenlaista treeniä
Aloitin maanantaina Lean in Five Weeks -haasteen. Siinä on tarkoitus muokata ruokavaliota ja löytää keinoja parempaan liikkumiseen. Ensimmäisen viikon aikana jätetään hiilarit ja maitotuotteet kokonaan pois ja aletaan syödä enemmän rasvoja ja proteiinia. Proteiini tuottaakin itselleni hankaluuksia, sillä en ole syönyt yli kahteen vuoteen lihaa. Kananmunia onneksi syön, mutta ne tulee luultavasti jo korvista parin viikon jälkeen. Lohta onneksi syön myös. Löysin kuitenkin pakastealtaasta quornia, jota en ole aiemmin syönyt ollenkaan. Se on sieniproteiinia ja vaikuttaa monikäyttöiseltä. Soija on kiellettyjen listalla, enkä siitä kyllä ole tykännytkään. Nyhtökauraa saisi kasvissyöjät syödä, mutta halusin jättää senkin pois, sillä haluan kokeilla oikeasti viljatonta ruokavaliota pari viikkoa.
Ensimmäisenä aamuna kävin salilla. Energiaa riitti kyllä hyvin öljykahvin ja kourallisen pähkinöitä voimin, mutta treenin jälkeen tuli hirveä nälkä. Söin osan lounassalaatistani jo aamun kahvitauolla. Nälkä oli kova pari ekaa päivää. Söin luultavasti ihan liian pieniä annoksia. Nyt olen alkanut ottaa tukevamman aamupalan aamukahvitauolle ja syödä isomman annoksen lounaalla. Iltapäiväkahvitauko on vähän haastava, kun pitäisi syödä jotain järkevää tai terveellistä, jos ylipäätänsä pitäisi syödä mitään. Pääsen kuitenkin illalla vasta viiden jälkeen kotiin, jolloin söisin seuraavan kerran, saattaa olla parempi, että söisin iltapäivällä edes vähän jotain, kuin, että vedän töistä lähdettyäni suklaata tmv. Eilen meinasikin iskeä imelännälkä kotiinpäästyäni, mutta pistin munakkaan uuniin ja kävin koiran kanssa noin tunnin lenkillä ja himo meni ohi. Söin sitten tukevammin kuin normaalisti sen jälkeen. Oli tyytyväinen olo, eikä imelää tehnyt enää mieli. Haastavin aika tulee minulle olemaan tämä ensimmäinen viikonloppu.
Maanantaina tein kuntotestin. Juoksu meni kai ihan hyvällä vauhdilla (miehen mukaan), mutta lihaskunto-osuus paljasti surkean kuntoni. Tiistaina tein vielä normaalin ohjelmani ja suunnitelmani mukaan salitreenin, mutta torstaiaamuna testasin LIFW:n Burner Lightin. Loppujen lopuksi se ei ollut minulle kovin paha, mutta aion silti tehdä tätä vielä ensi viikon salitreenit - tai voihan tuon toki tehdä ihan missä vain, mutta jos kuitenkin menen salille, niin miksipä en käyttäisi aikaa tehokkaasti. Ohjelman jälkeen tein vielä spurttitreenin pyörällä. Olisi pitänyt tehdä 30 sekunnin spurtit minuutin palautumisajalla 5 kertaa. En jaksanut kuin kolme. Tosin en pitänyt totaalitaukoa vaan poljin myös väliaikojen aikana, joskin hitaasti. Tätä spurttitreeniä tarvitsen. Tekee hyvää keuhkoille!
Haasteeseen kuuluu myös fb-ryhmä, jossa voi keskustella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ihan kiva idea kyllä, mutta jotenkin tökkii tuo: ”saako syödä sitä ja saako syödä tätä?”, ”mutta eikös se ja se ole kiellettyjen listalla ja nyt olet sitä ostanut?”, ”vedin burnerin minuuttiin ja vitsi oli raskasta”. Minunkin oli pakko käydä tänä aamuna vaa’alla, kun totta hemmetissä olen huomannut, miten jo vajaassa viikossa on maha pienentynyt ja halusin tietää, onko se vaikuttanut painoon. Sitä ei kuitenkaan olisi saanut tehdä. Jokainen kapenee omalla aikataulullaan jne. sanoi mentori. No entäs sitten ne, jotka leuhkivat omilla huippusuorituksillaan, eikö me surkeakuntoiset tunneta silloin myös kateutta? Ei kuulemma saisi, eikä tietenkään pitäisi, mutta ei kai sitä toisen painonputoamisestakaan tarvitsisi kadehtia ja mieltään pahoittaa. En kyllä yhtään kaipaa tällaista ryhmää ”tuekseni” ja ”avukseni”.
Tuntuu jotenkin selvältä tämä homma: tiedän, mitä syön ja kun siihen rinnalle otan nuo tehokkaat itselleni uudet treeniohjelmat, alkaa varmasti tuloksia tulla nopeasti. Tavoitteenani onkin paremman lihaskunnon saavuttaminen ja ruokavalion muuttaminen itselleni terveellisemmäksi. Alkuun kaipasin hirveästi leipää, vaikken syö sitä kuin pari palaa aamukahvin kanssa. Sekin oli outoa, kun ei voinut syödä maitotuotteita. Mitä niiden tilalle sitten? Syön myös aika paljon viljatuotteita pastan ym. muodossa. Nyt tämä tuska on ilmeisesti alkanut helpottaa ja olen keksinyt korvaavia tuotteita tilalle.
Ensimmäisenä aamuna kävin salilla. Energiaa riitti kyllä hyvin öljykahvin ja kourallisen pähkinöitä voimin, mutta treenin jälkeen tuli hirveä nälkä. Söin osan lounassalaatistani jo aamun kahvitauolla. Nälkä oli kova pari ekaa päivää. Söin luultavasti ihan liian pieniä annoksia. Nyt olen alkanut ottaa tukevamman aamupalan aamukahvitauolle ja syödä isomman annoksen lounaalla. Iltapäiväkahvitauko on vähän haastava, kun pitäisi syödä jotain järkevää tai terveellistä, jos ylipäätänsä pitäisi syödä mitään. Pääsen kuitenkin illalla vasta viiden jälkeen kotiin, jolloin söisin seuraavan kerran, saattaa olla parempi, että söisin iltapäivällä edes vähän jotain, kuin, että vedän töistä lähdettyäni suklaata tmv. Eilen meinasikin iskeä imelännälkä kotiinpäästyäni, mutta pistin munakkaan uuniin ja kävin koiran kanssa noin tunnin lenkillä ja himo meni ohi. Söin sitten tukevammin kuin normaalisti sen jälkeen. Oli tyytyväinen olo, eikä imelää tehnyt enää mieli. Haastavin aika tulee minulle olemaan tämä ensimmäinen viikonloppu.
Maanantaina tein kuntotestin. Juoksu meni kai ihan hyvällä vauhdilla (miehen mukaan), mutta lihaskunto-osuus paljasti surkean kuntoni. Tiistaina tein vielä normaalin ohjelmani ja suunnitelmani mukaan salitreenin, mutta torstaiaamuna testasin LIFW:n Burner Lightin. Loppujen lopuksi se ei ollut minulle kovin paha, mutta aion silti tehdä tätä vielä ensi viikon salitreenit - tai voihan tuon toki tehdä ihan missä vain, mutta jos kuitenkin menen salille, niin miksipä en käyttäisi aikaa tehokkaasti. Ohjelman jälkeen tein vielä spurttitreenin pyörällä. Olisi pitänyt tehdä 30 sekunnin spurtit minuutin palautumisajalla 5 kertaa. En jaksanut kuin kolme. Tosin en pitänyt totaalitaukoa vaan poljin myös väliaikojen aikana, joskin hitaasti. Tätä spurttitreeniä tarvitsen. Tekee hyvää keuhkoille!
Haasteeseen kuuluu myös fb-ryhmä, jossa voi keskustella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ihan kiva idea kyllä, mutta jotenkin tökkii tuo: ”saako syödä sitä ja saako syödä tätä?”, ”mutta eikös se ja se ole kiellettyjen listalla ja nyt olet sitä ostanut?”, ”vedin burnerin minuuttiin ja vitsi oli raskasta”. Minunkin oli pakko käydä tänä aamuna vaa’alla, kun totta hemmetissä olen huomannut, miten jo vajaassa viikossa on maha pienentynyt ja halusin tietää, onko se vaikuttanut painoon. Sitä ei kuitenkaan olisi saanut tehdä. Jokainen kapenee omalla aikataulullaan jne. sanoi mentori. No entäs sitten ne, jotka leuhkivat omilla huippusuorituksillaan, eikö me surkeakuntoiset tunneta silloin myös kateutta? Ei kuulemma saisi, eikä tietenkään pitäisi, mutta ei kai sitä toisen painonputoamisestakaan tarvitsisi kadehtia ja mieltään pahoittaa. En kyllä yhtään kaipaa tällaista ryhmää ”tuekseni” ja ”avukseni”.
Tuntuu jotenkin selvältä tämä homma: tiedän, mitä syön ja kun siihen rinnalle otan nuo tehokkaat itselleni uudet treeniohjelmat, alkaa varmasti tuloksia tulla nopeasti. Tavoitteenani onkin paremman lihaskunnon saavuttaminen ja ruokavalion muuttaminen itselleni terveellisemmäksi. Alkuun kaipasin hirveästi leipää, vaikken syö sitä kuin pari palaa aamukahvin kanssa. Sekin oli outoa, kun ei voinut syödä maitotuotteita. Mitä niiden tilalle sitten? Syön myös aika paljon viljatuotteita pastan ym. muodossa. Nyt tämä tuska on ilmeisesti alkanut helpottaa ja olen keksinyt korvaavia tuotteita tilalle.
maanantai 7. elokuuta 2017
V5 luettavaksi vertaisopiskelijalle
Olen alkanut vihata tekstiäni! En voi koskaan palauttaa sitä! Ei se ole hyvä, ei se riitä!
Luin viikonlopun aikana versiota 5 ja poistelin kohtia lisää. Sain tekstin mahdutettua 25 sivuun. Johtopäätökset olen luonnostellut vastaamaan kysymyksiini, mutta en vielä muokannut mieleisekseni.
Olisiko tutkimuskysymyksiä pitänyt rajata vielä lisää? Olisiko pitänyt jättää edunvalvonta tuossa laajuudessa pois? Vaikka olenkin koittanut keskittyä vain lapsen edunvalvontaan, materiaalia löytyy paljon! Toisaalta, olisinko voinut sitä kokonaan sivuuttaakaan, jos haluan tehdä tutkimuksen holhoustoimesta? Pitäähän minun selvittää, miten lapsen edunvalvonta järjestetään, jos vanhempi ei siihen pysty, eikö?
Tällä viikolla luemme läpi toistemme töitä ja annamme palautetta toisillemme. Olisin halunnut työni olevan tässä vaiheessa valmiimpi, mutta en ehtinyt viimeistellä sitä. Oman työnsä antaminen toisen luettavaksi on yllättävän haavoittuva ja arka tilanne. Toivottavasti saamani palaute on hyödyllistä. Toivottavasti pystyn itsekin antamaan omalle parilleni jotain hyödyllistä palautetta.
Se ainakin on ollut jo hyödyllistä, että näin millaisen työn parini on tehnyt. Huomasin, että omassa työssäni on joitakin muodollisia virheitä, jotka tajusin nyt korjata. Vaikka olen lukenut kirjoitusohjetta, vasta käytännössä tekstin näkeminen oikeassa muodossa auttaa minua hahmottamaan, millainen sen pitäisi olla. Hän on onneksi selvästi kokenut oikeudellisten tutkimusten tekijä, ja tutkimus on esimerkillinen luettava rakenteellisesti. Minulle hyvä työpari, sillä juuri tähän tarvitsin apua.
Luin viikonlopun aikana versiota 5 ja poistelin kohtia lisää. Sain tekstin mahdutettua 25 sivuun. Johtopäätökset olen luonnostellut vastaamaan kysymyksiini, mutta en vielä muokannut mieleisekseni.
Olisiko tutkimuskysymyksiä pitänyt rajata vielä lisää? Olisiko pitänyt jättää edunvalvonta tuossa laajuudessa pois? Vaikka olenkin koittanut keskittyä vain lapsen edunvalvontaan, materiaalia löytyy paljon! Toisaalta, olisinko voinut sitä kokonaan sivuuttaakaan, jos haluan tehdä tutkimuksen holhoustoimesta? Pitäähän minun selvittää, miten lapsen edunvalvonta järjestetään, jos vanhempi ei siihen pysty, eikö?
Tällä viikolla luemme läpi toistemme töitä ja annamme palautetta toisillemme. Olisin halunnut työni olevan tässä vaiheessa valmiimpi, mutta en ehtinyt viimeistellä sitä. Oman työnsä antaminen toisen luettavaksi on yllättävän haavoittuva ja arka tilanne. Toivottavasti saamani palaute on hyödyllistä. Toivottavasti pystyn itsekin antamaan omalle parilleni jotain hyödyllistä palautetta.
Se ainakin on ollut jo hyödyllistä, että näin millaisen työn parini on tehnyt. Huomasin, että omassa työssäni on joitakin muodollisia virheitä, jotka tajusin nyt korjata. Vaikka olen lukenut kirjoitusohjetta, vasta käytännössä tekstin näkeminen oikeassa muodossa auttaa minua hahmottamaan, millainen sen pitäisi olla. Hän on onneksi selvästi kokenut oikeudellisten tutkimusten tekijä, ja tutkimus on esimerkillinen luettava rakenteellisesti. Minulle hyvä työpari, sillä juuri tähän tarvitsin apua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)