Olen alkanut vihata tekstiäni! En voi koskaan palauttaa sitä! Ei se ole hyvä, ei se riitä!
Luin viikonlopun aikana versiota 5 ja poistelin kohtia lisää. Sain tekstin mahdutettua 25 sivuun. Johtopäätökset olen luonnostellut vastaamaan kysymyksiini, mutta en vielä muokannut mieleisekseni.
Olisiko tutkimuskysymyksiä pitänyt rajata vielä lisää? Olisiko pitänyt jättää edunvalvonta tuossa laajuudessa pois? Vaikka olenkin koittanut keskittyä vain lapsen edunvalvontaan, materiaalia löytyy paljon! Toisaalta, olisinko voinut sitä kokonaan sivuuttaakaan, jos haluan tehdä tutkimuksen holhoustoimesta? Pitäähän minun selvittää, miten lapsen edunvalvonta järjestetään, jos vanhempi ei siihen pysty, eikö?
Tällä viikolla luemme läpi toistemme töitä ja annamme palautetta toisillemme. Olisin halunnut työni olevan tässä vaiheessa valmiimpi, mutta en ehtinyt viimeistellä sitä. Oman työnsä antaminen toisen luettavaksi on yllättävän haavoittuva ja arka tilanne. Toivottavasti saamani palaute on hyödyllistä. Toivottavasti pystyn itsekin antamaan omalle parilleni jotain hyödyllistä palautetta.
Se ainakin on ollut jo hyödyllistä, että näin millaisen työn parini on tehnyt. Huomasin, että omassa työssäni on joitakin muodollisia virheitä, jotka tajusin nyt korjata. Vaikka olen lukenut kirjoitusohjetta, vasta käytännössä tekstin näkeminen oikeassa muodossa auttaa minua hahmottamaan, millainen sen pitäisi olla. Hän on onneksi selvästi kokenut oikeudellisten tutkimusten tekijä, ja tutkimus on esimerkillinen luettava rakenteellisesti. Minulle hyvä työpari, sillä juuri tähän tarvitsin apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti